Malakias: Ky—kyllä sinä rakas lapsi saat pa—pappaa onnitella (nyyhkyttää)… ihan odottamatta minä leivon sinulle huomenna suuren pullan…
Katri (istuu Malakiaksen polvella): Oivoi, pientä papparessua. Älä nyt suotta vetistele, ky—kyllähän minä sen ymmärrän.
Malakias: Niin, kyllähän sinä ymmärrät.
Katri: Kaiketi isä suostuu nyt minunkin kihlaukseeni ja kutsuu sulhaseni tulemaan.
Malakias: Ky—yllä pa—pappa suostuu, suostuuhan pappa. Enhän sitä voi toiselta kieltää, kun on itsekin saanut.
Katri: Kiitos, pappa. Äläkä nyt enää vetistele, vaan ole urhea…
Malakias: U—rheapa ti—tietysti. Ky—kyllä kai sitä pitää olla urhea, kun saa sellasenkin pu—pullan syntymään.
Katri: Nyt minä menen. Hyvää yötä, pappa ja ole nyt oikein kiltisti.
Malakias: Ki—kiltisti, kiltisti toki… hm, kiltisti. (Katri menee, Kalle tulee hetken perästä.) Hyvää iltaa, papat. Onpa taitanut ruveta vähän kuulumaankin.
Tedor: E—etkö si—sinä olekaan vielä nu—nukkumassa?