Kalle: Enhän ininä, kun kuulin, että pappa aikoo mennä kihloihin. Saan kai onnitella.
Tedor (vääntää itkua): Tule tänne poika… yhyy… se tuli aivan kuin salamana ki—kirkkaalta taivaalta. Kyllähän sinä y—ymmärrät, kun minä olen vielä niin nu—nuorekas…
Kalle: Ymmärrän toki.
Tedor: Ja kun se on niin he—herttainen, sellainen ku—kullannuppu… yhyy…
Kalle: Niin ja pappakin on sellainen pieni kullannuppu ja suostuu minun ja Sylvin kihlaukseen.
Tedor (vakavana): Ki—kihlaukseen… hm… no… ky—kyllähän minä ymmärrän, kun olen niin nu—nuorekas.
Sylvi (on tullut oikealta.)
Tedor (nousee): Tu—tule tänne ty—tyttö. (Vie Sylvin käden Kallen käteen.) Yhyy… ottakaa vaan toisenne…
Malakias: Tästä tulikin nyt oikein ki—kihlaköpelöt.
Tedor: Höperö? Minäkö hoperö?