Malakias: E—en minä luule olevani.
Tedor: Mitenkähän lienee minun kanssani. En kai minä liene ki—kihloissa.
Malakias: En minäkään luule… (Hetken kuluttua katselee vielä pulloaan.) Me ollaan nyt kuin tyhmät neitseet, joilta loppui lampuista öljy.
Tedor: Niin… hm… lampuista loppui… ihan ka—kaikki… mutta lienevätköhän ne morsiamet käyneet täällä?
Malakias: En osaa sanoa… Meille kävi kuin niille tyhmillekin neitseille, että ylkää odotellessa nukahtivat.
Tedor: Mitä ve—veli sanoo… eikö se olisi hy—hyvä asia, jos ei oltaisikaan ki—kihloissa?
Malakias: Ky—kyllä se olisi…
Kalle (tulee): Hyvää huomenta, papat! Uni on ollut varmaankin hyvin makeata.
Malakias: Makkeeta se oli, makkeeta.
Kalle: Mutta siistikäähän nyt itseänne joutuun. Morsiamenne ovat tuossa paikassa täällä. (Ukot nousevat pelästyneinä.)