Malakias: Ve—veli on siis ki—kihloissa?
Tedor: Ve—veli taitaa olla myöskin.
Malakias (itku kurkussa): Voi hyvänen aika! (Painaa kädellä rintaansa.) Täällä ei ole yhtään rakkautta.
Tedor (samoin): Ei täälläkään tunnu olevan. Se ei yhtään Ti—riksuta niinkuin i—illalla.
Malakias: Mutta eihän siinä mikään auta, jos kerran on menty kihloihin…
Tedor: E—eihän siinä auta… (Siistivät itseään, pistävät pullot takataskuihinsa, niin että kaulat jää näkymään. Ottavat kukkavihkonsa.)
Malakias: Nyt sitä kai ollaan valmiita.
Tedor: Ky—kyllä kai sitä nyt ollaan. (Haistaa kukkavihkoaan.) Luuletko sinä, että tämä vielä yhtään hajuaa?
Malakias (haistaa vihkoa): Ky—kyllä se, mutta siinä on taitanut käydä kissa yöllä…
Tedor: Ki—kissa… tuntuuko se semmoiselle… minun nenäni ei oikein tunne, tsh, tsh, tsh!