(Agnes ja Iines tulevat mustiin puettuina,
vanhanaikaiset hatturäysät päässä.)
Agnes: Hyvää huomenta! Täälläkö sitä nyt ollaan. (Tervehtivät, jonka jälkeen Malakias kääntyy selin.)
Tedor: Tä—täällähän sitä… on satuttu olemaan.
Malakias: Niin… hm… sattumalta jouduttiin olemaan.
Agnes: Ja olette varmaankin kovin odottaneet, mutta me emme joutuneet ennemmin, kun ne kirjeet tulivat niin myöhään.
Tedor: Ki—kirjeet?
Agnes: Niin, sellaiset kauniit rakkauskirjeet.
Malakias (Tedorille): Mi—milloinkahan me ne olemme kirjoittaneet?
Tedor: Olisinkohan minäkin kirjoittanut. Mitä ve—veli luulee, ei kai nämä ole niitä illallisia hu—huppuja ja me—mesikakkuja?
Malakias: Eei… variksenpelättimiä nämä ovat…