Puputti työnsi käpälällään linkun syrjään ja raotti ovea.
— Kuka siellä? hörähti vanha ruuna, Polle.
— Minä täällä vain, virkkoi Puputti ja kuukki talliin..
Polle torkkui parressaan ja näki unta joulusta. Puputin täytyi nykäistä käpälällään ruunaa lerpattavaan alahuuleen ja kysäistä:
— Mikä sinua niin raukasee?
— Ka, kun ihan torkahdin. Sepä se nukuttaa, kun saa päivän raskaita kuormia vetää. Joko siellä salolla valmistutaan joulua vastaan ottamaan?
— Eiköhän vain, vastasi Puputti. — Tulin kysymään sinulta, menetkö taas sinne joulukirkkoon?
— Enhän minä sinne kirkkoon asti ole vielä kertaakaan päässyt, sanoi Polle. — Kirkon aidan luokse vain, ja niin sanoi Pekka äsken apetta tehdessään, että »syöhän nyt, että jaksat huomenna heiniä vetää ja jouluyönä kirkolle lähteä». Kai ne minulla taas lähtevät, kun niin sanoi. Ja milläpäs muullakaan lähtevät, kun ei ole muita hevosia.
— Minunkin mieleni tekee joulukirkkoon, sanoi Puputti. — Etköhän ottaisi minuakin mukaan?
— Kyllähän minä ottaisin mielelläni, mutta Pekka saattaisi nauraa, jos sinä tulisit mukaan pyrkimään, sanoi Polle. — Pääsethän sinä sinne itsekin yhtä nopeasti kuin minäkin. Niityn laidasta lähtee maantie, ja sitä kun noudattelet, niin varmasti osaat.