— Hauskempi olisi yhdessä kulkea, virkkoi Puputti.
— Niin olisi.
Ruuna torkahti taas ja Puputin piti nykäistä hänet käpälällään hereille.
— Kuulehan. Kun kuulen tiukujesi helisevän, kapaisen minä jälkeesi ja loikin tien vieressä mukanasi kirkolle asti, sanoi Puputti.
— Siitä tulee varmaankin hauska matka!
Lämmiteltyään vielä hetkisen, lähti Puputti tallista ja lyhyessä laukassa puikki pesälleen.
Jouluaaton iltana puhdisti Puputti turkkinsa moneen kertaan ja asettui aikaseen levolle, että jaksaisi lähteä kirkkomatkalle. Pian kuluikin yö aamupuolelle ja Puputti laukkasi niityn laitaan odottamaan.
Sieltäpä ruuna jo tulikin ja helisteli tiukujaan. Pekka istui kuskilla suuressa turkissaan ja Pollelle oli pantu uudet valjaat joulun kunniaksi.
Puputti loikki maantien vierustaa ja ihmetteli hevosten paljoutta ja tiukujen moniäänistä soittoa. Kirkonkylään tultaessa erosi Puputti tiestä ja loikki metsän läpi ja joutui tapulin luokse.
Vanha suntio oli tapulin portailla menossa joulukelloja soittamaan ja huomasi Puputin.