— Mihin?
—- Sinnepä markkinoille. Kuului isäsi illalla laitarekeä kolisuttavan kartanolla ja laittoi tämän loimen selkääni. Korjaappas sitä, ettei putoa.
— Kyllä kai ne lähtevät, koska isä sanoi.
Heikin kurkkua kouristi itku ja uudelleen tarttui hän Vapun kaulaan ja puristi sitä.
— Kun saisin edes tulla sinne asti mukaasi, sanoi Heikki.
— Ei se isäsi ota… tulet sitten peltoveräjälle asti saattamaan, jos vain et satu nukkumaan silloin kun lähtevät.
— Minä en nuku koko yönä. Toisin kokonaisen leivän erojaisiksi, kun saisin.
— Kyllähän minä sen tiedän, että toisit, hörähtää suullisesti Vappu, jota ystävän suru säälittää.
Kuun valojuova on kääntynyt vinoon tallin lattialla ja Vappu torkahtaa taas parressaan. Heikki silittää vielä kerran Vapun kaulaa ja pujahtaa sitten ulos. Vappu jää sinne yksin omine mietteineen. Jää aamuun asti, jolloin Matti lähtee vanhaa ajokastaan markkinoille viemään.
Aamulla, kun Heikki heräsi, oli Vappu jo valjaissa, valmiina lähtemään. Hörähti Heikille, joka toi nyt viimeistä kertaa leipää hänelle. Heikki ei osannut sanoa mitään. Siveli vain kädellään Vapun päätä. Vappu hyväili vuorostaan Heikin niskaa huulillaan.