— Niin, mutta minä tulenkin oikein pian isoksi ja haen sinut sitten heti, etteivät ehdi kuopata, sanoo Heikki.
— Ei sitä tiedä… ja saatat sinä hyvästyä siihen uuteenkin, jonka isäsi tuo. Sattuisi hyväluontoinen, ettei potkaseisi sinua.
— Kuulehan, Vappu!
— No?
— Kun tulee kesä, niin tule käymään täällä minun luonani. Sinä paremmin osaat tänne, kuin minä sinun luoksesi. Mennään sitten yhdessä hakaan ja sinne hiekkarannalle, jossa minä olen sinua uittanut.
— Ei tiedä… jos sattuu niin lähelle.
— Pääsethän sinä aitojen yli?
— En minä korkeista… ja ne ehkä ottaisivat kiinni välillä ja veisivät takaisin, huokaa Vappu.
— Sanot niille, että käyt vain Heikin luona ja tulet sitten takaisin.
— Ei ne sitä ymmärrä, vaikka sanoisinkin. Joko ne aamulla lähtevät?