Ka, Heikkihän se.
Vappu nostaa päätään ja koettaa hörähtää, mutta ääni on painunut ja sieraimet vain liikkuvat.
Heikki antaa suolaista leipää kädestään ja kavahtaa sitten Vapun kaulaan.
— Nyt ne sinut vievät pois minulta, sanoo Heikki.
— Vai nyt ne vievät… varmaankin sinne markkinoille?
— Niin, isä sanoi, ja minä pyysin, ettei Vappua vietäisi, mutta se nauroi ja sanoi tuovansa paremman ja nuoremman…
— Niin, nuoremman se kyllä saattaa tuoda, mutta saaneeko parempaa. Olisin minä vielä monet vuodet jaksanut kyntää ja kotikuormia vetää, mutta kun se niitä tukkejaan…
— Minä kun kasvan vielä vähän isommaksi, niin en aja tukkeja milloinkaan. Haen sinut takaisin markkinoilta ja sitten minä en sinua annakaan vieraille.
Vapun silmät kostuvat ja hän asettaa päänsä hellävaroen Heikin olkapäälle.
— Et sinä sitten enää minua löydä markkinoilta. Olen ehkä jo silloin kuollut ja kuopattu.