— Älä pelkää, vien sinut kotiin elävänä.
Pekka otti varovasti linnun syliinsä ja päästeli rihmaa pois sen kaulasta. Pekka ei osannut pitää varaansa ja lintu pyrähti lentoon. Suu auki jäi Pekka katsomaan sen jälkeen.
Vapautunut riekko ei pysähtynyt niitylle. Yli metsän lensi, varmastikin toiselle niitylle.
Pekka hiihteli mietiskellen kotiinsa, eikä näyttänyt koko päivänä oikein iloiselta.
Sekin ilo, riekkojen pyynti rihmoilla, taisi nyt mennä häneltä.
Mutta kun hän kasvaa isoksi, ampuukin hän sitten pyssyllä ja silloin eivät jää kitumaan. Jänöjussejakin ampuu, mutta jättää kaikki haltijajänikset rauhaan.
Päivällä alkoi tuiskuttaa lunta ja sitä tuli vahvasti koko seuraavan yön.
Nyt ovat riekon rihmat varmasti lumen peitossa, mietti Pekka, mutta ei lähtenyt niitä uudelleen laittamaan.
Jonkun ajan perästä hiihteli Pekka niityllä. Haarukkakeppejä ja varpuja näkyi vain enää vähäsen lumesta.