REPOLAISEN HERNEKEITTO.
Mirriläiset olivat kylväneet keväällä peltoonsa hernettä ja syksyllä kutsuivat Repolaisen keittämään hernesoppaa, joka oli näitten mirriläisten, nytkyttelijöitten, mieliruoka.
Isäntämirri lähti Repolaista hakemaan. Tuli touhuten Mikin mökille ja kopisteli piipullaan saapasvarteensa.
— Tuota… jos lähtisit sinne Mirrilään herneitä keittämään. Tuli keväällä kylvetyksi ja hyvin ovat kasvaneet. Ei osaa ne meidän emännät laittaa hernesoppaa.
Repolainen tästä hyvilleen. Nytpä hän saakin talvekseen herneitä. Keksisi vain keinon, että saa siepatuksi herneet pussiinsa. Kantaa ne sitten iltapimeällä mökilleen.
— No, jos tuota lähtisi, lupasi Repolainen. — On sinun kuitenkin annettava joku kappa niitä herneitä sitten palkakseni, kun se on niin kovaa työtä, se herneiden keittäminen.
— Vai kappa! suhahti isäntämirri ja sylkäsi Repolaisen varpaille. —
Tokihan tuo semmoisesta työstä vähempikin riittää.
— Samahan tuo, jos vähemmänkin… lähtään touhuun, että saadaan keitto joutumaan puolisiksi.
Vikiteltiin Mirrilään.
Repolainen sanoi keittävänsä herneet kodassa, jossa oli jo joskus ennenkin näyttänyt mirriläisille keittotaitoaan.