Nalle löntysteli viidakossa palavissaan, kovinpa kuuma päivä olikin. Ihan kostealle tuntui turkki ja vähän väliä piti istahtaa lepäämään. Jostain läheltä tuli nenään vasikoitten haju ja se veti suuhun makeat vedet. Ei näkynyt kaksijalkaisiakaan, ja niinpä uskalsi ahomaille ryteikkökorvesta.
Nalle istahti mättäälle lepäämään. Se vasikan haju oli nyt jo lähempänä, mutta ensin oli levättävä. Huh, huh, miten se tuo pallo tuolla taivaalla paahtoikin ankarasti ja paarmat ja muut köriläiset surisivat siinä ihan nenän alla.
Rietumullikka ja emännän nimikko jatkoivat kinasteluaan, kun Nalle kömpi vesaikosta esille.
Siinäkös pelästyttiin niin, ettei osattu paikalta heilahtaa! Silmät killissä katseltiin sitä peloittavaa hirviötä.
Nalle maiskautteli suutaan. Olipa siinä makeita suupaloja viljalti. Ei muuta kuin kopaisee kämmenellään niskaan, niin paistit ovat valmiina.
— Tulehan tänne, mullikka, örisi Nalle. — Mikä sinun nimesi on?
— Rietu, mökelsi mullikka niska pelosta jäykkänä.
—- Entä tämän toisen lehmävasikan?
— Heluna minä olen ja emännän oma nimikko.
—- Sittenpä minä syönkin sinut ensiksi, koskapa olet koreampikin kuin tuo Rietu.