— Mutta kyllä minä vain olen paras joukosta, tuhahti Heluna ja lähti vesaikkoon.
Jänöjussikin sattui luikkimaan vasikkahakaan ja kuuli vasikoiden kiistelyn.
Jussia nauratti niin, että suu oli revetä. Kaikki tässä ovat olevinaan, kuin vasikatkin. Eivätpä näy arvaavan, että Nalle Karhunen on liikkeellä. Kyllä se varmasti tänne osaa ja vasikkain suuruushaaveet lopettaa. Pitääpä sanoa niille, minkälainen vieras on tulossa.
Jussukka loikkasi vasikoiden joukkoon ja nämä pelästyneenä, hännät pystyssä, vesaikkoon.
— Höh, höh, nauroi Jussi. — Siitä sen näkee, nämä kerskailijat! Yksi tämmöinen jussipahanen saa koko joukon hajalle. Tulkaahan kuulemaan, kun sanon, minkälainen vieras on tulossa vasikkahakaan.
— No minkälainen? kysyi Rietumullikka, joka tuli ensiksi esille.
— Onpahan semmoinen, joka syö teidät kaikki suuhunsa, sanoi Jussukka ja nauroi niin että suu oli revetä.
—- Elähän… ei niitä toki semmoisia eläviä olekaan, jotka uskaltavat tällaisen mullikan kimppuun, kehaisi Rietu.
— Minua ei syö ainakaan, ölähti Heluna ja keikutteli mahtavana päätään.
— Emäntä kun tulee hätään ja antaa semmoisille seipäästä… Elä sinä
Jussikka koetakaan peloitella minua.
— Sepähän nähdään, miten käy, ennen kun on ilta käsissä, sanoi Jussi ja lähti kuukkimaan.