Mirri-Maija köyristi selkäänsä.
— Parasta lienee sinun hakea Repolainen keittäjäksi, se kun on niitä pitojen laittajia. Saisinhan minä auttaa, missä osaisin.
— Se Repolainen tekee taas niitä kujeitaan. Saattaa panna koko puuhan piloille, mutta eihän tässä muukaan auttane, kuin kutsua se Repolainen.
Tietää sen, että Repolainen oli mielissään, kun Kiekujainen juoksi hänen mökilleen ja jo ovella kotkotti:
— Nyt sinun pitää tulla laittamaan pitojani, mutta muistakin olla siivolla ja tekemättä kujeitasi.
— Tuota… hernekeittoako sitä laitetaan? kysyi Mikki ja mietti miten monta kapallista saisi otetuksi Kiekujaisen pussista.
— Nyt laitetaankin oikein hienoa, kurahti Kiekujainen. — Kalan pulauksista ja jäniksen jäljistä laitetaan soppa ja hiiren kisauksista tehdään jälkiruoka. Porsaan jäljistä keitetään kahvia, ja se on oikein hyvää.
Jopa Repolaisen silmät repesivät. Nyt oli Kiekujaismuori tullut varmaankin päästään vialle, kun esitteli ihan päättömiä pitoruokia.
— Kyllä sinä muoriparka saat itse laittaa semmoisista ruuat. Toista olisi, jos laitetaan tyhjästä ja vedestä soppaa ja lumella se suurustetaan. Se on jo hienoa.
— Entäpä jälkiruoka? kysyi Kiekujainen.