Mikki pisti käpälän nenälleen ja mietti.
— Tuota… jätä vain minun huolekseni, kyllä minä osaan. Mutta mitä sinä annat palkakseni?
— Saat kymmenen parhainta kananmunaa; sen pitäisi mielestäni riittää.
— Ohoo, vai semmoista… Mutta kun minä olen tottunut nykyisin kahvinjuontiin, niin sinun pitää antaa kilo kahvia ja toinen sokeria, muuten saat laittaa itse pitosi.
Kanamuori koetti laskea kuinka paljon siihen menisi. Varmaankin kaikki hänen säästörahansa.
— Pitänee antaa, vaikka puoletkin siitä hyvin riittäisi. Ja nyt lähdetään. Mene sinä edeltä, minä käyn kutsumassa Hujulaisia ja muita metsänväkiä pitoihin.
Repolainen lähti ja nauroi mennessään. Kelpasipa laittaa kanamuorille pitoja, kun sai nopsia hänen poikasiaan suuhunsa, eikä työ muutenkaan ollut vaikeaa. Pistää vettä pataan ja antaa kiehua. Semmoista herkkua ei ole ennen vielä tarjottukaan.
Repolainen oli puuhaavinaan hikipäässä. Oli jo yhden kananpojan pistänyt poskeensa ja toista jo mieli teki.
Illansuussa jo kanamuori kotkotteli äkeissään:
— Semmoinen pitojen laittaja, että syö talon tyttäret suuhunsa!