Vieraat tulivat ja Repolainen tarjosi lientään.
Maisteltiin. Hukka poltti suunsa ja ärähti:
— Mikko on syönyt sopan suurukset ja jättänyt paljaan veden.
Nallekin murisi:
— Tätä nyt ei syö sikakaan! Suottapa läksin näihin pitoihin.
Repolainen toi jälkiruuan oikein hienolla lautasella.
— Se on laitettu iltapimeästä ja pyyn vihellyksistä, hohotti.
Tarjottimella ei ollut tietysti mitään ja Mirrilän muorin piti laittaa lasit nokalleen ja sitten tirkistää, jopa koplaista käpälällään.
— Mutta jopa on hienoa, kun ei minun silmilläni eroita, sanoi Puputti ja nauroi suunsa vielä enemmän ristiin.
— Tämä on jo hävytöntä, örisi Hujulainen. — Jos minä otan tuota kanamuoria purstohöyhenistä ja hiijautan?