Koko pitoväki mutisi ja Hujulainen hioi kynsiään ja hoki:
— Joko minä hujautan Kiekujaista?
— Annahan herjan olla… virkkoi Nalle ja lähti kömpimään kotiinsa.
Noloina lähtivät toisetkin pitovieraat ja harakka nauroi puun oksalla:
— Tirs—käk, tirs—käk. Voi näitä kanamuorin pitoja! Jos minä laitan kestit, niin siellä tarjotaan suolia niin pitkiä, että sata kertaa ylettyy koko pitoväen ympärille.
Repolainen tahtoi palkkojaan, mutta kanamuori karjasi:
— Vai palkkoja, kun söit melkein kaikki talon tyttäret!
Repolainen sieppasi vielä yhden kananpojan suuhunsa ja lähti livistämään.
Ei sanonut tulevansa toista kertaa Kiekujaisen pitoja laittamaan.