— Noh, noh, mitä sinä tarjoat siellä mökilläsi? kysyi Tahvo.
— Saat oikein hyvää puuroa, hunajaan kastettua ja voilla voideltua.
Eikö vetele?
Makea sylki valahti Tahvon suusta ja hän lupasi lähteä.
Metsämaita mentiin ja kaksijalkaisten liikkuma-alueita kierrettiin.
— Noh, ohoh, eikö se sinun mökkisi jo ala näkyä? kysyi Tasulainen.
— Kyllä se kohta, odotahan, naurahti Hukka ja juoksi edellä. Tasulainen koetti röhkien pysytellä perässä.
Hujulainen pääsi luolalleen suon laidassa ja sanoi Tasulaiselle:
— Tässä on mökkini, ja kiitos vaan, että olit niin hassu ja lähdit matkaani. Syön nyt sinut suuhuni ja kelpaakin popsia noin lihavaa possua.
— Öäää, öäää, älä veikkonen, syö minua suuhusi, vaan anna minun mennä takaisin taloon.
Tasulainen kiljui hädissään ja aikoi lähteä pakoon, mutta silloinpa
Hukka hyökkäsi hänen kimppuunsa ja kellisti hengettömäksi Tasulaisen.