— Hy—yvää kuu—u—luu, no, noh, kuka sinä olet?
— Olenpahan Hujulainen, sinun vanha setäsi. Tulin kerran tervehtimään sinuakin.
— Vai Hujulainen, kiljasi Tahvo. — Sekö hirveä peto, josta harakka haastoi?
— Enhän minä toki mikään peto, kun sinun setäsi…
Kaikkeapa se harakkakin haastaa.
— Noh, johan minä sanoin, että valetta se on, röhkäisi Tasulainen.
— Etköhän lähtisi käymään mökilläni, pyyteli Hukka. — Siellä laitan minä sinulle oikein komeat kestitykset.
Tahvo istui ja mietti.
— Noh, kah, joutaisi kai tästä lähtemään. Olisi kuitenkin ensin saatava sitä ruokaa.
— Älä huoli välittää niistä ruuistasi. Lähde vain heti, niin saat kerrankin mahasi herkkuja täyteen.