Hujulainen tiesi, että kaksijalkaiset näin keskikesällä olivat metsässä, ja heidän pesällään oli sillä aikaa isäntänä Kukko Kiekujainen ja emäntänä Tahvo Tasulainen. Niin oli Repolainen kertonut.
Jos lähtisi yrittämään heidän pesälleen.
Hujulainen hiipi varovasti talon kartanolle. Tahvo Tasulainen vinkui tarhassa ja harakka tarhan aidan seipäässä varoitti:
— Älä sinä vingu, Tasulainen, kun iso peto metsässä kuuntelee!
Tasulainen ei välittänyt, vaan alkoi jo parkua:
— Öää, örhi, örni, miks’ei ne tuo sitä ruokaa!
Harakka nauroi Tahvon tuhmuudelle ja lensi tiehensä.
Hujulainen uskalsi tarhan aidan taakse ja sanoi Tahvolle:
— Hyvää päivää Tasulainen, mitä kuuluu kartanolle?
Tahvo säikähti niin, että oli kärsälleen suistua.