— Mutta mitäs tästä. Pääasia on se, että nyt olemme kuin hiiret loukussa. Sinne meni vielä meidän riitatoverien vaatteet. Kuka käskikin meidän niitä venheeseen riisumaan. Se oli noloa, se…
— Nyt on jo vene rannalla, sanoi Jaakko, joka oli sen kulkua seurannut.
— Ja pysyy siellä. Saamme odottaa, kunnes tulevat sydän kurkussa meitä katselemaan, arveli Mikko.
— Katsotaanpa, mitä meille jäi, sanoi Lassi.
— Pata jäi ja onget, kahvipannu ja sokerit meni veneen mukana, ilmoitti
Jaakko, joka oli jo tehnyt tutkimuksen.
— Jäiköhän lierotuohinen edes?
— On jäänyt varmasti. Pistin sen kallion koloon, sanoi Jallu. — Mitäs muuta kuin onkimaan ja ahvenia pataan.
— Tulikin pahuuksenmoinen nälkä siinä tappeluksessa, sanoi Lassi.
— Eihän vain liene siinä nujakassa aapeluksemme, Seitsemät Veljekset, hävinnyt? kysyi Jallu.
— Minä nostin kirjan puuhun, sanoi Jaakko.