Päivä paistoi ja kallio poltteli jalkapohjia. Veneen menetys ei surettanut liioin. Ainahan keinoja löytyi, kunhan vain aurinko paistoi ja ruoka riitti. Ja sitä taas sai, kun vain heitti siiman kalliolta veteen. Ahvenet hyppivät ihan maan ja veden rajassa.
* * * * *
Jallu oli mennyt veljensä kanssa puita noutamaan nuotioon ja Lassi kyykötti kallion reunalla odotellen ahventa onkeen. Jaakko oli onkineen vähän matkan päässä. Hän nauroi.
— Mitä hörötät? kysyi Lassi.
— Sitä, kun sinulla ei ole vaatteita ja saat yöllä paahtaa itseäsi kuin neekeri nuotiossa.
— Täälläpä ei ensi yötä ollakaan, sanoi Lassi.
— Mikäs auttaa?
— Sepähän nähdään.
Lassi oli löytänyt saaresta muutamia kuivia hirsiä, joista saisi lautan, kun olisi millä se sitoa kokoon. Sitä hän nyt mietti siinä seuratessaan kylläistä ahventa, joka repi syöttiä, mutta ei haukannut sitä rohkeammin.
Olisipa vain köyttä, jolla solmiaisi puut yhteen ja sitten vielä purje.
Poikien paidoista ja housuista ei sitä taitaisi saada kokoon.