— No kyllä minun puolesta vaikka seipäitä. Siinä tämä poika kestää, missä toinenkin, kehaisi Jallu.
Lautta alkoi kolista rantakivillä ja odottamatta sen kokonaan rannalle ajautumista pojat kahlasivat maalle. Ei siitä ollutkaan pitkä matka veneelle, joka oli heiltä karannut. Se vedettiin kiireesti maalle ja sitten hurjaa juoksua kotiin. Vaahtopäälaineissa ei viitsitty enää lähteä venhettä, soutamaan.
Vasta puolitiessä kotimatkaa huomasivat pojat, että heidän vaatteensa olivat unohtuneet venheeseen.
— Jääkööt!
Peräkkäin paineltiin rantaa pitkin ja pellon poikki oikaistiin suoraan saunaan.
Se oli illalla lämminnyt ja kiuas pohisi vielä, kun sitä vesitti.
— Hei pojat! Nyt otetaan oikein mustalaisen löylyt sen retken kunniaksi!
Jaakko ja Mikko tekivät tunnustusta. Kovin heitä vapisutti.
— Sitä jo ajattelinkin, sanoi Lassi. — Kylläpä siitä vielä nahkanne kuumenee.
— Mutta rankaisu pitää toimittaa ihmisiksi, tokaisi Mikko. — Mitäs kiusasitte minua saaressa.