Paavon harmi oli tiessään.
— Joko ne ovat kypsiä? Milloinka sinä olet käynyt niitä poimimassa?
— Äsken. Kohta on niitä ahot aivan punaisenaan.
— Voi, miks et ottanut minua mukaasi?
— No kun sinä olit pässiä härnäämässä.
— Annatko sinä Heikillekin mansikoita? kysyi Paavo.
— Tietysti. Oikeastaan sinulle ei kävisi antaminenkaan, kun olet paha eläimille, sanoi Laila. — Sinähän ajoit eilen haassa vasikoitakin.
Paavo vaikeni. Vasikat olivat olleet niin hassun näköisiä, kun hän niitä ajoi. Ei hän tietänyt, että Laila näki.
— En minä enää milloinkaan. Sinun suusi on vielä punaisempi, kun se on mansikoissa, sanoi Paavo, koettaen haihduttaa koko vasikka- ja pässijutun.
— Tahtoisit varmaankin suukon, nauroi Laila.