— Kyllä, ilostui Paavo.
— Et saa ennenkuin huomenna. Se on rangaistus.
Paavo tyytyi siihen.
Mentiin rantaan ja valmistuttiin kilpasoutuun, jonka setä oli järjestänyt joku päivä sitten heille. Oli vain kaksi venhettä ja kilpailtiin siten, että toisessa vuorossa oli Laila ja Heikki ja toisessa Paavo ja Niilo. Ensimmäinen palkinto oli kaksi markkaa kummassakin sarjassa. Eilen olivat Laila ja Paavo päässeet ensimmäisiksi ja nyt aikoivat Niilo ja Heikki kunnostautua paremmin.
Lailan venheestä pääsi hankarauta irti ja hän hävisi. Niilo ja Paavo olivat riitautuneet venheestä eivätkä aikoneet lainkaan lähteä. Kumpainenkin heisiä olisi tahtonut soutaa uudella venheellä.
Heidät saatiin sovintoon. Niilolle jäi vanha ja raskas venhe, mutta hän kiskoi vihanvimmassa venhettään ja voitti. Paavo oli nyreissään.
— Älähän huoli! Muista, että mies se on hävinnytkin, jos vain jaksaa reippaasti tappionsa kantaa. Ymmärrätkös? kysyi Laila.
— Ymmärränhän minä, alkoi Paavo hieman vastahakoisesti.
— No, sittenpä pääsetkin minun kanssani huomenna mansikkaan.
10.