— Nämä nyt ovat varmaankin emännän sisaren poikia?
— Niin ovat, sanoi setä.
Ja sitten jo sanottiin kauniisti hyvästit eukolle ja jatkettiin matkaa.
— Eipäs ole mökeissä pahoja ihmisiä, sanoi Paavo Heikille.
— Heikki ei ole heitä nähnyt eikä tunne tarkemmin, on vain kuullut heitä pahoiksi sanottavan. Ei pitäisi mitään tuomita, ennenkuin näkee, neuvoi setä.
11.
Oli muuan tämän kesän monia kauniita heinäkuun aamuja, kun setä tuli herättämään poikia.
— Nyt joutuin vaatteet päälle ja sitten metsään, sanoi hän. Ensin on kuitenkin käytävä uimassa ja minäkin voin tulla mukaan.
Kastehelmet kimaltelivat nurmessa ja puitten oksilla. Luonto aivan loisteli luomisriemusta.
Järvi oli tyven. Ahvenet hyppivät kaislikossa, ja pojat nostivat pohjasta jaloin verkon, jonka illalla olivat laskeneet ruohikkoon.