— Täällä on käynyt varkaita, kuului itkunsekaisesti puusta. — Kuka kehtasi olla niin kelvoton?
Lokki lenteli rannikolla vainuten mahdollisesti lisää. Pojat aavistelivat lokkia varkaaksi.
— Sinäkö ne veit? hikkasi Paavo.
Lokin nokasta kuului nirskuva vastaus. Se halusi vielä lisää haukea.
16.
Setä istui poikien kanssa rantakalliolla ja keitti kalaa. Padassa porisivat äsken ongitut ahvenet ja setä kertoi hauskasti kalojen elämästä ja tavoista pojille.
— Mistä sinä setä olet saanut tietoja niin paljon, kysyi Paavo.
— Olen tutkinut ja tarkastellut kaikkea. Kun käyttää joka hetken ajastaan hyödyllisesti, saa oppia paljon. Työtä tehdessään ja lepohetkinään voi kyllä hyvin tarkastella luontoa ja sillä on aina jotain uutta näytettävänä.
Pojista oli ollut luonnontiede koulussa vastenmielistä ja läksyt oli luettu hosimalla. Nyt olivat pojat päättäneet syventyä luontoa koskeviin oppikirjoihinsa tarmolla. Varmaankin "luonnonmaisteri" tulisi olemaan mielissään.
Setä pisti pataan voita ja kohta oli ahvenkeitto valmis.