Paavo istui lyhdeläjälle levähtämään. Pientä maamiestä alkoi jo väsyttää.
— Ja kyllä sinä äiti nyt saat olla meihin tyytyväinen, sanoi hän hetken kuluttua. — Meistä on tullut viisaita miehiä tänä kesänä.
Suvituuli leyhytteli ja pelloilla oli kaikki niin kaunista.
18.
Äiti ei joutanut kauan olemaan Hernemaassa. Kun saatiin talvimarjat kerätyksi, lähti hän kaupunkiin. Siellä oli äidin juurikasvimaa ja sekin kaipasi vielä hoitoa ja Ynnikkiä lypsi siellä vieras, eikä Ynnikki siitä pitänyt.
Pojat näkivät tuskaisena päivien luisuvan käsistään. Kohta pitäisi heidänkin lähteä ja se oli kovin vaikeata ajatellakin.
— Ikävä minullekin tulee, kun te menette, sanoi Laila pojille.
— Niinpä lähde sinäkin kaupunkiin, pyysivät pojat — Lähde vaikka soppakouluun.
— En minä vielä… sitten muutaman vuoden perästä.
— Ja sitten saat asua meillä ja onpa oikein mukavaa silloin.