* * * * *
Setäkin puhui vielä illalla pojille hyvin paljon samoista asioista, joista oli ennenkin puhunut ja lupasi tulla pian käymään kaupungissa. Eivät milloinkaan sanoneet pojat unohtavansa sedän neuvoja.
Elokuun yö oli lämmin ja kaunis, ja pojat eivät hennoneet mennä nukkumaan. Ikkunassa seisten katseltiin kirkasta siltaa, jonka kuu veti salmen yli.
Pojat keskustelivat tulevaisuudesta. Heikkikin arveli rupeavansa maamieheksi.
— Ja kun ensin koulussa sivistää itseään, niin sitten tuleekin oikein kunnon maamies, arveli Paavo.
Heikki hahatti.
— Sivistää… sinä olet semmoinen…
— Mikä? kivahti Paavo.
— Semmoinen nallikka, niinkuin Laila sanoo.
— Älä sinä aina minua nakertele. Olen minä yhtä älykäs kuin sinäkin ja kyllä Laila pitää minusta yhtä paljon kuin sinustakin.