Paavo oli kasvoiltaan ihan punainen. Mitäs kun Heikki aina ärsytteli häntä.
Laila pisti päänsä ovesta.
— Riitelettekö te täällä? kysyi hän.
— Mitäs kun Heikki aina… tuhahti Paavo.
— Tulkaa sieltä pian kahvipöytään, minulla on kaakku paistumassa. Ja sitten pitääkin jo pian lähteä laivalle. Tavarat vietiin sinne jo illalla.
Pojat ihailivat serkun käytännöllisyyttä. Että ihan kakunkin pyöräytti keskellä yötä.
— Olet sinä verraton.
Lailaa pyöritettiin ympäri.
* * * * *
Laiva tulla töhötti jo selän toisella rannalla. Koetettiin pysyä rohkeina. Laila lasketteli pilojaan, mutta ei saanut poikia enää nauramaan. Pianpa hänenkin täytyi kääntyä poispäin ja salata kirkkaat pisarat, joita alkoi vierähdellä.