* * * * *
Arvo oli samanikäinen poikaviikari kuin Osmokin, mutta hirveän äkäinen. Hänet oli ärsytetty äkäiseksi ja epäluuloiseksi. Hänen täytyi saada ensin miettiä, ennenkuin suostui lähtemään Osmon kanssa marjaan.
Puhuessaan sorisutteli poika pahasti ärrää.
— Jos minä lähden sinun kanssasi mar-rljaan, niin sinun pitää olla siivolla minun kanssani, muuten minä mätkäytän har-rltijasi tanter-rleeseen, sanoi hän Osmolle.
Osmo lupasi olla niin siivolla kuin osasi.
— Mutta osaatko sinä olla hyvä minulle? kysyi hän Arvolta.
— Sepähän nähdään, sanoi tämä.
Se kuului kovin salaperäiseltä Osmosta.
Mentiin aholle, josta ei löytynyt paljon mitään.
— Puoskat ovat vieneet, sanoi Arvo ykskantaan.