— Mitä ne puoskat ovat? kysyi Osmo.
— No etkö sitä tiedä, vaikka kouluakin olet käynyt? Musikoitahan ne ovat.
— Eikös lapsia, huomautti Osmo. Sehän kuuluu kauniimmalta.
— Rr-likkailla niitä on vain ja talollisilla, mökkiläisillä on puoskia ja musikoita ja kakar-loita, sanoi Arvo.
Osmo alkoi hieman valistaa toveriaan.
— Yhden arvoisia ne ovat köyhien ja rikkaitten lapset, kun vain ovat hyviä toisilleen, sanoi hän.
— Nyt out er-rleyksissä, ei ne yhenar-rlvoisiksi tule milloinkaan, porlvar-lien lapset ja köyhien kakar-rlat.
Osmo katsoi silmät suurina toveriaan. Hän tuntui olevan kovin varma mielipiteissään.
— Ei meidän lapsien sovi sanoa porvari. Ei se ole oikein, sanoi hän ja huomasi nyt Arvon vuorostaan uteliaasti tarkastelevan häntä.
— Sanovathan meitäkin köyhiä punikiksi, virkkoi Arvo.