— Kun minä pääsen maalle, niin minä en tee mitään muuta kuin uin ja ongin kaiket päivät ja katselen tyttöjä leikkitovereiksi.
— Hyh… vai tyttöjä! Ja sinä luulet sedän sallivan sinun niin laiskotella!
— No ei se ainakaan kintuilla hyppää, se on varma.
Tulee olemaan hauskaa, kun saa kiusotella talon kukkoa ja äkäistä härkää ja puskettaa pässiä.
— Nyt minä en yhtään ymmärrä sinua, virkkoi Paavo.
— Se ei vetele Jonni-sedän luona. Ja sitäpaitsi se ei olisi oikein tehty.
Heikki hohotti ja se kiukutti helposti kiivastuvaa Paavoa.
— Lakkaa jo höröttämästä, että saa nukkua. Huomenna on meillä onneton päivä.
— Mitä luulet siitä tappelusta tulevan? kyseli Heikki.
— Sitä, mitä aina pahan teosta seuraa. Pääsemme karsseriin ja päiväkirjaan tulee harakan varpaat.