Toukokuu oli lopuillaan. Hautamäessä siemennettiin suvitoukomaita. Oli lauantai-ilta ja miehet odottelivat pelloilla saunahuutoa. Pentti oli palannut päivällä kotiin monivuotisen poissaolon jälkeen, ja siitä merkkitapahtumasta riitti miehille puheenaihetta.
— Ei se näytä yhtään muuttuneen, vaikka on tullut sotaherra.
— Eihän ne jääkärit vielä sotaherroja…
— Mitäs ne muita… talvella näin yhden, niin komeaksi oli tullut. Ei tuntenut, vaikka vierekkäin istuttiin rippikoulussa.
— No onhan se nähnyt, että sinä olet punikki.
Miehet nauroivat.
— Eipäs tämä Pentti pitänyt punikkina.
— Noo, mitäs tämä. Hautamäkeläiset ovat toista maata. Villehän noistakin veljeksistä retusteli.
Syntyi vaitiolo. Ajatukset kiertelivät kapinassa, jääkäreissä ja muissa asian yhteydessä olevissa seikoissa.
— Ei kuulunut enää Pentti sotaväkeen menevän.