Hän oli kuullut kerrottavan monista ryssien tekemistä raiskauksista. Miten naiset saattoivatkin olla niin häpeämättömiä? Ja vielä maaseutujen naiset, jotka tähän asti siveydessä olivat käyneet kaupunkisisartensa edellä. Nyt ryssien hutsuiksi. Kylläpä oltiin matalalla!
Pentti nousi ja herätteli heinäväen töihin, itse liehuen tulisesti kiusaavia ajatuksiaan karkoitlaakseen.
Mutta ladon kupeelle jäi Ville vielä loikomaan. Viihtyisässä varjossa hän mietti kevyttä elämäänsä. Työ ei ollut koskaan häntä huvittanut, eikä hän voinut käsittää, miksi jotkut sitä niin rakastivat. Siitähän sai sellaisen väsymyksen ja pahanolontunteen, että mistään ei voinut nauttia. Herrojen olo lienee verratonta, kun ei tarvitse edes ajatella työtä, sellaisten, jotka elivät ilman virkaa ja mitään huolia taloudesta.
Hänelle kävi Jaakon ja Pentin yhtämittainen hoputus kiusalliseksi. Ei ollut muuta pelastusta siitä kuin naiminen. Rikas eukko pelastaisi työnteon vaivasta. Rahanaimisestakin voisi tosin koitua harmia vastaisuudessa, mutta muutakaan sopivaa keinoa ei keksinyt.
Tuli mieleen rikas naapuri, Kinkomaa, ja talon komea tytär Helena. Siinä olisi kohtalon langat, kun uskaltaisi tarttua kiinni. Eihän mikään estänyt koettamasta. Kinkomaassa ei ollut muuta talon perhettä kuin tyttö kahden pienen veljensä kanssa. Vanhukset olivat kuolleet, ja taloa hoiti pehtori. Komeasti elettiin, kaipa heillä varoja oli.
Ville oli saanut uuden tuuman. Kinkomaa oli komea talo ja Helena rehevä ja kaunis tyttö. Mikä esti koettamasta onneaan!
IV.
Maaseutu oli voimakkaassa käymistilassa. Sydänmaitten väestö huomasi lapsipuolen asemansa, jossa se tähän asti oli ollut, ja heräsi nyt ripeään edistystyöhön. Kokouksia pidettiin tuon tuostakin, ja puhujat vetosivat maaseutusivistyksen merkitykseen ja yhteenliittymiseen valtiollisesti ja yhteiskunnallisesti.
Maattomat eivät voineet tulla mukaan tähän uudistustyöhön. Sosiaalidemokratia oli saanut heidät sieluineen ja ruumiineen omakseen. Torpparit ja mäkitupalaiset uneksivat omasta maasta ja mukaan vedettyinä kannattivat puoluetta, joka oli heitä vastaan. Ei mitään itsenäisiä isäntiä lisäämään hyvinvoipia porvareja, kituvia vuokralaisia vain ja heidän äänensä vahvistamaan teollisuustyöväen pyrkimyksiä.
Jaakko oli mukana maaseudun herätystyössä koko sielullaan eikä voinut olla karvain mielin ajattelemalta, että torppariväestö ei kuulunut siihen, vaan harhaan johdettuna joutui sosialistikiihottajien narriksi. Hän oli tästä koettanut puhua torppareilleen, mutta turhaan. Yksi ainoa uskoi hänen sanojaan, liittyi maalaisseuraan ja otti osaa muihinkin edistysrientoihin.