— Retusteli poloinen sen ryssän kanssa. Nyt ei taida enää kukaan välittää.
— Kukapa sitä ryssän tähteestä… Olisi Pentistä saanut hyvän miehen.
— Niinhän sitä aikoinaan veljeiltiin ryssän kanssa, niin miehet kuin naisetkin.
— Ei niistäkään ollut kuin vaivaista vastusta. Nyt on sekin saasta maasta poissa.
Kuu kurkisti jo ylimmästä ikkunaruudusta sisään. Miehet vaikenivat. Tuntui Vilman asia useimman mielessä kuin painajaiselta. Tuli vielä siinä puhutuksi Pentin puuhista tytön kuullen.
Tarina ei enää lähtenyt luistamaan. Yksitellen painuivat miehet makuulle.
XXXIII.
Kevät on tullut. Hautamäen alueilla on vilkasta liikettä ja ripeätä toimintaa. Kevättouot on tehty ja nyt aukaistaan rajalinjoja, puretaan hataroita, ränsistyneitä asumuksia ja rakennetaan tilalle uusia.
Sitä työntouhua ja intoa kelpaa katsella. Rakentajat häärivät liinaisissaan kuumana kesäpäivänä. Hiljainen tuuli leyhyttelee lehtisilmun tuoksuisena vihannoivan oraspellon yli, vetää juovia tyveniin vesiin ja rientää edelleen, tahtoen nähdä ovatko kaikki työssä.
Ihme! Joka mökissä jotain rakennetaan. Jos tupa on välttävä, tehdään uusi aittarivi entisen tilalle. Tästä puolinhan sitä tarvitaan, kun peltoja lisätään. Joku torpanmies pudottelee alas lahoja navetanhirsiä. Täytyy oikein hihkaista rintaa paisuttavasta riemusta, joka kerta kun pölisevä hirsi kierii alas ja hajoaa pihamaalle.