Isäntä hymähtää. Se suututtaa äskeistä sanojaa, joka on Mikkolan mökkiläinen ja mielellään ottaisi palstan hänkin, mutta isäntä ei ole sitä vielä suostunut antamaan.
— Niin se on, että annettava ne on sunkin palstat mökkiläisillesi!
Isäntä murahtaa ja poistuu kamariinsa, mutta miehistä on mieluista vielä puhua Hautamäen asioista.
— Penttikin kuuluu ottaneen maata itselleen ja nyt rakentaa jo kartanoa.
— Niin kuuluu. Se se nai punikin tyttären, vaikka oli itse jääkäri.
— Mikäs siinä, niin on tekokin. Mitäs pahaa se tyttö on tehnyt?
—- Eipä suinkaan. Ja hönkä tyttö on.
Vilma oli istunut karsinaikkunan ääressä ulos katsellen. Joku huomasi, että tyttö kääntyi katselemaan ulos, kun tuli Pentin puuhat puheeksi.
Tyttö nousikin ja poistui nopeasti.
— Eipä Vilma kärsinyt kuunnella, sanoi joku miehistä. — Taitaa vielä vanha suola janottaa.