— Kotivävyksi!
— Niin justiin!
Tytöt nauroivat. Jälempänä tulevatkin saivat jo tietää uutisen ja yhtyivät ilonpitoon Paavon kustannuksella.
— Paavon nallikka on suuttunut isäänsä siitä, että palstat luovutettiin ennen aikojaan mökkiläisille, sanoi Pentti.
— Selkäänsä sen pojan pitäisi saada eukon asemesta, kivahteli Liisa vielä.
Oltiin jo talon veräjällä. Tytöt olivat jättäneet pojat hieman jälelle.
Liisalla oli vieläkin uutisia.
— Naimisiin tästä menen minäkin, koskapa kerran Paavokin. Taidan pitää minäkin kihlajaiseni huomisiltana.
— Kallenko kanssa?
— Kallen tai Nallen, kunhan jonkun otan!
Taaskin helähti iloinen nauru. Kalle oli mökin poika naapuritalon maalta, siisti ja reipas nuori mies. Hautamäessä oli hän ollut töissä jo toista vuotta ja iskenyt silmänsä Liisaan ja, niinkuin nyt tuntui, hyvällä menestyksellä.