Jaakko oli iskenyt kirveensä kantoon ja istahtanut lepäämään kuivuneelle hongan tyvelle.
Penttikin sytytti savukkeen ja istuen sammalmättäällä katseli kasken alalaitaan, jossa Ville tyttöjen kanssa kujeili.
Veljekset olivat vaiti, vaikka sama asia näytti heillä mielessä olevan, Villen vetelyys työpaikoilla. Jaakko ei kumminkaan malttanut olla sanomatta:
— Jo häntä on löyhkänä, aikamies. Pitää olla aina naisia kutittamassa.
Pentti hymähti, mutta ei virkkanut mitään. Ville oli valinnut hauskimman tehtävän. Naisissa tuntuikin olevan koko hänen elämänsä.
Miesten huomio kiintyi kumminkin pian ääniin, jotka tulivat kylän takalistolta, parin kilometrin päästä. Muutamia viikkoja aikaisemmin olivat ryssät tulleet sinne juoksuhautojaan rakentamaan, ja kyläläiset olivat siitä hölmistyneet pahanpäiväisesti.
Mitäpä auttoi heitä vastustella. Kaunista metsää alkoi kaatua kilometrien pituudelta, ja linjoja syntyi poikki ja pitkin, talojen viljelyksien ja säästömetsien läpi.
Suurin alue oli ryssille joutunut haaskattavaksi Hautamäen metsistä ja vainioista. Oli mennyt hehtaarittain parasta metsäpeltoakin, ja sen vastineeksi Jaakko oli päättänyt raivauttaa uudisviljelystä ja kaataa kaskea.
Siellä ne nytkin huusivat ja hakkasivat. Työväkeä oli heillä monta sataa, ja kaikki huonoin irtolais-aines oli työntynyt heidän töihinsä.
Puhuttiin jo miesten pakko-otosta vallitöihin, mutta viranomaisten välityksellä se oli vielä ainakin toistaiseksi saatu vältetyksi. Ei kuitenkaan ollut tietoa, milloin annettaisiin siitä vaatimus taloihin ja torppiin, joissa sitä jo pelättiin.