Jaakko poistui huoneesta. Ville jäi katselemaan ikkunasta ulos. Mistään muualta ei hän saisi huomiseksi rahaa, ja lähtöä ei missään tapauksessa voisi siirtää.
Villen muulloin niin pehmeä luonne kuohahteli Jaakon välinpitämättömyydestä.
Mistä hän saisi rahaa huomiseksi?
Tuntui niinkuin Helena olisi ollut siinä ja ivaten naureksinut hänelle.
— Tyhjä mies, vaikka on talosta olevinaan!
Ville puraisi hammasta ja meni ulos, mutta huomattuaan Jaakon tarkastelevan ulompana ruispeltoa astui jälleen sisään. Ottaen kynäveitsen taskustaan hän avasi kaapin, luki seteleitä itselleen pyytämänsä määrän ja sovitti sitten taas kaikki paikoilleen.
Mutta nyt oli parasta myöskin lähteä heti talosta. Mihin? Tietysti Kinkomaahan. Samantekevää tänäänkö vai aamulla. Ja parasta oli pitää tyttöä yhtämittaa kuumana.
Ville meni illallista odottamatta aittaan ja pukeutui kiireesti.
Annikki ilmestyi aitan kynnykselle.
— Kas poikaa… mihin nyt?
— Tulehan tänne.