— Kinkomaahan? Aiotko sinä sitten…
— naida tytön ja ottaa talon, se on selvää, jatkoi Ville, — … minä tässä rupea aina sinun kynittävänäsi olemaan. Ja siksi minä tarvitsen rahaa huomenna.
Jaakko istui pöydän päähän ja jäi odottamaan.
— Niin, niin, huomenna minä lähden Helenan kanssa kihlautumaan, ja ymmärtänet, että tarvitsen rahaa.
—- Oletko sinä sitä koskaan hankkinut?
— Kai minullakin osani on.
Veljesten sanat kalskahtelivat kylminä.
— Ja pitäisikö sinun naima-intosi vuoksi antaa Nevalaisen odottaa velkaansa ja… hävittää taloa.
— Se ei kuulu sinuun. Minulla on oikeus. Koetappas kieltää! Minä eroan heti Hautamäestä, saat maksaa kokonaan osani.
— Samantekevää. Se ei tapahdu kumminkaan vielä huomenna.