Ville teki lähtöä.
— Jos Jaakko kaipaa rahojaan, niin sano, että minä olen ottanut.
— Otitko sinä… voi sinä paha poika!
— No kun ei muuten antanut. Hyvästi nyt.
— Onnea vaan. Kyllä minä puoliasi pidän.
Ville oikaisi suoraan ruispellon piennarta kylätielle. Hän ei tahtonut enää pihan kautta mennä ja mahdollisesti joutua Jaakon kanssa vastakkain.
VI.
Elokuu oli menossa. Hautamäessä oli maalaisseuran iltamajuhlat. Väkeä liikkui talon avaralla pihamaalla ja huoneissa, jotka oli koivunlehvillä koristettu.
Muutamia valliryssiä istui syrjemmässä veljeilijäinsä kanssa naureskellen ja iskien silmää ohikulkeville naisille. Juhlayleisö ei voinut olla tuntematta pientä painostavaa tunnetta ryssien läsnäolosta. Oli tosin heitä jo totuttu näkemään talojen pihoissa ja pirteissä, mutta juhlansa olivat maalaiset saaneet vielä viettää ilman näitä haisevia kuokkavieraita.
Nytkö he tulisivat tästäpuolin olemaan kaikessa mukana? Eikö Suomen kansalla ollut enää mitään rauhoitettua aluetta, johon pääsy näiltä rauhanhäiritsijöiltä olisi kielletty.