— … koonneet nämäkin hautamäkeläiset rikkautensa meidän alustalaisten hiellä ja vaivalla… ilmaiseksi saavat kaikki työt. Mutta kunhan roletaari pääsee valtaan, niin silloin tasataan. Ja pian tapahtuvaa vallankumoustapa se tämäkin Työmies ennustaa.
—- Koehan joutua haasioita laittamaan, sanoo joku miehistä.
— Eipä täss ole kiirutta. Hullu paljon työtä tekee, elää viisas vähälläkin. Kunhan roletaari…
— Lakkaa jo helvetissä mies sitä roletaariasi huutamasta! kivahtaa
Eenokki. — Ihan etoo tuommoinen laiskottelu.
Mutta Nikki vain naurahtaa kantonsa nenässä ja ruiskauttaa pitkän syljen toisesta suupielestään, toisessa kytee käyrävartinen piippu.
— Eip' oo kiirettä.
Vanha Eenokki miettii siinä pehkuhaasiota laittaessaan tulevaa talvea. Ansiotyöhön se taas hänetkin ajaa, vanhan miehen. Ruis oli harvaa, kun ei jaksanut viime talvena kylliksi muraa ajaa. Ohran kuivasi pouta. Kuivaa se sen laihassa maassa. Perunat tulevat syödyiksi jouluun. Ansiotyö se on varana, jos sattuu jaksamaan. Pojan hankkeet menivät jälestä, äitikään ei jaksa enää kehrätä.
Kun olisi kerrankin aikaa riittävästi omille töille. Saisi rauhassa raataa omilla perkkiöillä. Saisi ehkä runsaamman ravinnon, kun pääsisi kiinni maahan. Mitäpä siitä. Ei taida roletaaria huutamalla olot korjautua.
Eenokki nojaa haasiopuuta vasten hetkiseksi hengähtämään.
Puhuvat ne, että mökkiläisetkin saisivat kerran omaa maata… toiset sanovat, että ryssä jakaa, mutta siihen ei pitäisi luottaa, Eikä liene luottamista muidenkaan jakoon… kukapa sitä omaansa jakaisi. Paljon niitä olisi oksan ottavia, kun olisi kuusen kaatavia.