Helena hieman hämmästyi nähdessään Jaakon. Hän tiesi veljeksien jäykät välit ja ihmetteli mitä nyt Jaakko aikoi käynnillään. Neuvoi vieraan kamariin, jossa Ville loikoi sohvalla imeksien piippuaan.
— Sinä vain pidät herrainpäiviä, sanoi Jaakko tervehdykseksi.
— Mitäs tässä muutakaan, kun ei ole taloa eikä tavaroita. Möin koko tämän roskan; et ole taitanut kuullakaan.
— Möit?
— Mitäs tällä velkapesällä! Eikä taida minusta muutenkaan olla maamieheksi.
— Paljonko oli velkoja?
— Kaikki pankit täynnä. Vain parikymmentä tuhatta jäi ja nämä roskat päälle, kun velat suoritin. Tulinkin tässä juuri kaupungista.
Jaakko istui tuolilla kädet ristissä, lakki takaraivolla, mittaillen veljeä silmillään.
Ville mainitsi talon hinnan.
— Ja sadalla tuhannella möit tämmöisen talon! Ja sitten sinä olet häätänyt torppareitasi.