Jaakko kääntyi takaisin. Mitäpä se olisi auttanut metsään meno? Vieraan maan pistinmiehet vartioivat hänen omaa metsäänsä.
Jaakko tunsi kuin paatisen painon hartioillaan. Nyt hän ymmärsi täydellisesti Pentin teon vaikuttimet. Häneltä raiskattiin metsä, Pentiltä morsian.
— Niin, onhan meillä vielä takamaan metsä, sanoi Jaakko tuvan portailla vaimolleen. — Parasta olisi, kun muuttaisimme sinne kokonaan.
— Toivotaan parempia aikoja, sanoi emäntä.
Jaakko istui voimatonna tuvan portaille. Ennenkuin hän ehti siinä tasaantua, tuotiin sana, että ryssille oli taas lehmä teurastettava.
Jaakko otti vaatimuksen vastaan melkein välinpitämättömänä.
Tämä oli jo kahdeksas lehmä. Pentin lähdön jälkeen ei lehmiä otettu enää toisista taloista ainoatakaan. Edellisellä viikolla ei hän suosiolla toimittanut teurastusta, ja ryssät ottivat parhaimman karjasta ja vallimiesten kanssa teurastivat. Hän ei saanut siitä edes mitään korvausta. Sellainen kuuluu heillä sääntö olevan.
— Käy valikoimassa lehmä ja käske miesten se toimittaa ryssille, sanoi
Jaakko Emmille. — Minä en jaksa. Ja minun on mentävä Kinkomaahan.
Sieltä kuuluu huonoja uutisia.
Kuuntelematta vaimonsa joka viikko uusiutuvaa valitusta ryssien pakkoluovutuksesta Jaakko lähti Kinkomaahan.
Ville kuului siellä jo riitelevän Helenansa kanssa. Tyttö ei ollut puhunut talon veloista mitään Villelle, ennenkuin käski häntä korkoja toimittamaan. Ville oli kiivastunut, ja kerrottiin että riita jatkui joka päivä talon veloista. Ville oli uhannut myydä talon, ja saadakseen paremman hinnan oli hän ajanut pois maaltaan ne torpparit, jotka olivat suullisen sopimuksen varassa. Jaakko oli päättänyt mennä Kinkomaahan estääkseen Villen talonmyyntiä ja saadakseen hänet sopimaan torppariensa kanssa.