Miehet hätkähtivät, mutta Nikki naurahti vain. Raapaisi hattuaan korvalliselle ja astui isännän eteen.
— Sinun! Työmiesten voimalla tämä on koottu.
Mitään sanomatta tarttui Jaakko Nikin kaulukseen ja työnsi hänet ovesta ulos.
— Elä astu tähän taloon niillä mielipiteillä.
— … sen vielä edestäsi löydät, kuului vielä pimeästä porstuasta.
Työväki vaikeni, mutta muutamien kasvoilla näkyi kasvavaa kiihtymystä.
Jaakko meni kamariin. Siellä oli Emmi. Katsoi pitkään niinkuin olisi sanonut: »Siinä sen näet.» Jaakon täytyi paeta sitä katsetta, niin koski se häneen. Ja istuessaan pienen vierashuoneen keinutuolissa hän tunsi olevansa kuin yksin koko talossa.
XVI.
Villen välitystoimisto oli täytynyt lopettaa. Se ei enää kannattanut.
Epävakaisilta näyttävät ajat tekivät talonkaupat melkein mahdottomiksi.
Alusta alkaen oli välitystoimi sujunut huonosti Villeltä. Hänen luontainen laiskuutensa oli siihen syynä. Olisi pitänyt käydä maita katsomassa ja yleensä innokkaasti puuhata, mutta aamuisin täytyi nukkua myöhään valvotun yön jälkeen ja yöt menivät pelatessa ja hurjastellessa.