— Miesten töihin, porvariloita nuijimaan… heh… nyt se alkaa.
Eenokki ymmärtää asian ja miettii lyhyen tovin.
— Vai sinne… en minä tällaista osannut odottaa… että ihan pyssyjen kanssa toisiaan tappamaan. Parasta kun jäisit pois. Ei siitä semmoisesta hyvä seuraa.
Nikki kiroaa.
— Vai jo muutit mielesi.
— En ole semmoista kannattanutkaan, ja sanon itseni kaikesta irti, kun kerran rupesivat tällaiseen… huonostipa meni asiat.
Nikin akka iskee silmää ukolleen ja vie eväsrepun porstuaan. Nikki tulee jälestä, ja eukko suhahtaa:
— Piruako sinä siinä jauhamaan sen kanssa! Ala joutua tielle.
Nikki lähtee ja akka menee tupaan. Kohta tulee ulkoa kylästä Alma,
Nikin tytär, ja riisuu palttoonsa ja lakkinsa.
Tyttö on siistissä puvussa, ehkä kahdenkymmenen ikäinen, reipas ja miellyttävä.