— Kunhan eivät suullaan julkisesti kapinoi, sanoi Jaakko eräänä päivänä vaimolleen. — Olkoot muuten miten tahansa. Taisipa sattua väärinpäin ne vangitsemiset. Siellä on nyt tavallaan syyttömästi parhaimmat miehet ja tänne taisi jäädä punaisimmat.
— Syyttömästi? Olivathan he punakaartissa, sanoi Emmi.
— Eivät olisi siihen ryhtyneet omasta aloitteestaan. Katson vieläkin villitsijöitten syyksi maalaistyöväen sekaantumisen kapinaan. Rankaisu kyllä niskoittelusta tekee heille hyvää, mutta syyttömiä he kapinaan ovat.
Tuli viestejä voitoista, ja Jaakko tunsi tulevansa päivä päivältä rauhattomammaksi. Muut siellä puhdistavat maata raiskaajista, ja hän on täällä vain kotimiehinä, valmista odottamassa.
Siellä lyötiin ryssiä,'häpäisijöitä, ja hän oli täällä, vaikka vielähän hänenkin kätensä olisi kääntynyt siinä missä toisenkin.
Penttikin siellä oli varmasti maksamassa ankaralla kädellä raiskaajille.
— Mitäs, jos minäkin lähtisin rintamalle, sanoi Jaakko eräänä päivänä vaimolleen. — Tuntuu niinkuin tässä toisten armoilla olisin jäänyt elämään ja valmista nauttimaan.
— Tee kuinka tahdot. Vaikeata on tosin talon hoito epävarman väen kanssa, mutta kyllä minä parhaani koetan, jos kerran et voi menoasi jättää, sanoi Emmi. — En minä sinua tosin hennoisi päästää.
Ja Emmi laski kätensä miehensä olkapäälle.
— Mutta et kielläkään?