Naukun päälle oli haukattava. Sianlihaa kalakukosta ja muutakin rasvaista. Se teki niin hyvää niille perälihaksille.
Mitäpä heitä kiusaamaan, lihojaan. Munkithan ne ennen paastosivat. Ja kuitenkin niihen nunnien kanssa… nekin…
Aatami syö kokonaisen rieskan, puolet kalakukon sisuksista ja kimpaleen voita ja ryystää korvosta kauhalla piimää päälle.
Ja sitten jo onkin aika mennä kamariin saarnaa lukemaan ja veisaamaan.
Illansuussa on kuitenkin ne muut… kävelyt, piika-Iita ja semmoiset.
Ohoo, tätä Herran suurta hyvyyttä ja antimien runsautta.
Kohta kuuluu kamarista mahtavana kuin ukkosen jyry:
»— — ja askeleesi rasvaa, sä pannut maalle tiukkumaan, sateella kostutat sä maan, sen vaot lioittelet.»
Tuvan pöydän päässä veisaa harittavatukkainen Nuutti kimakalla, viinan särkemällä äänellä:
»Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen…»
Rengit, hirtehiset, tekevät kiusaa Nuutille maaten mahallaan sänkylöissä. Hihittävät, pakanat, katuvalle Nuutille ja omille tekosilleen.